Contentbusiness.fi / Blog / Arkistojen sähköistyminen / Tilastojen määrä kasvanut

Tilastojen määrä kasvanut

NHL jääkiekossa syntyy koko ajan uutta arkistoitavaa materiaalia. Akaisemmin kirjoihin ja arkistoihin päätyi toki maalit ja syötöt. Tänä päivänä jopa pelaajien kiekonmenetyksiä ja -riistoja seurataan tarkkaan. Tämä kaikki muodstaa aineistoa, jota voidaan käyttää pelaajan taitojen arvioimisessa. Kaikilla pelaajilla ei ole roolia maalinteossa niinkään paljon.

Olisi varmaankin ollut työläs ja liian vaativa tilastoida pelaajan peliminuutteja. Nykysin ne on sekuntin tarkkuudella löydettävissä jokaista peliä kohden ja myös keskimääräisesti laskien.

Vielä 1970-luvulla jääkiekolla ei tehty samanlaisia rahoja ja siitä syystä myöskään tarvetta liian yksinkertaiseen nippelitietoon ei ollut atrvetta.

Tämä kertoo ajastamme melko paljon. Ennen ihmisestä jäi elämään muutama käänteentekevä asia elämässä. Suurmiehen viimeiset sanat olivat arkistoitavaa tavaraa. Niitä kenties kirjattiin ylöskin, mutta lähipiiri kuunteli tarkkaan miten mahtimies lähti pois. Suurmiehen haluttiin osittaa kuolleen

yhtä jalosti kuin oli elännyt. Hienoa oli kuoleman hetkellä antaa neuvoja alaisilleen ja lähimmäisilleen.

Tämän päivän yhteiskunta kirjaa entisaikojen mittapulla laskettuna varsin mitättömien ihmisten elämää vauvasta vaariin. Elämän arvoitus ei pääty ihmisen viimeisiin sanoihin. Tilastot ovat alkaneet huolestuttamaan tilastonikkareita. Miten käy huoltosuhteen? Kuka maksaa vanhusten hoidon ja eläkkeet. Väestöä on liikaa. Niinpä puhutaan jo sitä, että olisi annettava ihmiselle mahdolisuus armokuolemaan. Kohta tästä tulee jalouden merkki. Eipähän jäänyt muiden taakaksi elelemään.

Hetkeen takertuminen on päivän sana. Jotkut ihmiset laittavat joka päivä syömästään ruoka-annoksesta kuvan Facebookiin. Siitäkin syntyy jonkinlaista sähköistä arkistoa. Kohta pilkotaan onnen ja surun hetketkin pieniin osasiin. Alkaa olla surua enemmän kuin iloa. Siis johtopäätöksenä tästä huomiosta seuraa se, että tarvitaan lisää onnellisuuspillereitä.

Sodassa yhden ihmisen menetys ei ollut viime vuosisadalla erityisen merkittävä tapahtuma. Jos miehen elämästä meni muutama vuosi juoksuhaudassa, se vain kypsytti miestä aikuisuuteen. Nyt jos tietokone tai puhelin ei toimi, seuraa suunnatonta raivoa monissa addiktoituneissa käyttäjissä.

Elämän tarkoitus koetaan sitä kautta, että näytään somessa. Facebookissa tapahtuneista asioista muodostuu jonkinlainen arkisto ja jalanjälki ihmisestä. Teknologiaan suuntautunut japanilainen tarvitsee kuvan. Muuten ei olla edes oltu turisteina. Samalla tavalla ihminen haluaa someen itsestään jälkiä. Mieluiten useita kertoja päivässä.