Suomessa on viimmeisten parin tai kolmen vuoden aikana noussut esiin se, että ihmisten kuvia on laitettu nettijulkaisujen sivuille ja ihmisistä kerätty tietoa erilaisilla tavoilla. Maassamme tuomiot ovat julkisia. Perinteiset lehdet ovat maassamme kuitenkin käyttäneet harkintaa sen suhteen mitä julkistetaan.

Ilja Janitskinin perustama MV-lehti alkoi raportoida erityisesti maahanmuuttoon liittyviä asioita. He saivat ihmisiä ilmoittelemaan lehdelleen tai sivustolleen, jota on kutsuttu myös valesivustoksi, erilaisia aiheita, joista valtamedia vaikeni. MV-lehti seurasi melkein reaaliajassa, jos jollain pienellä paikkakunnalla oli yhteenottoja pakolaiskeskuksen liepeilla ja vastaavaa. Uutena malina he esittivät raiskaajia – myös kantasuomalaisia – kasvokuvilla. Tällaiseen ei maassamme olla totuttu.

MV-lehdellä oli enemmän intoa kuin malttia. He eivät välttämättä ajatelleet kaikkia ulottuvuuksia asioissa. Monesti uhriksi joutunut tyttö saattoi kärsiä rikollista enemmän asian retostelusta julkisuudessa. Jos 16-vuotias tyttö joutui seksuaalisen rikoksen kohteeksi, lehdessä saattoi olla ensi alkuun jotain hämäriä viittauksia (vahvistamattomia huhuja tms.) että kyseessä olisi ollut maahanmuuttaja. Kommenttiosuuksissa sitten osa kirjoitteli siihen malliin, että tyttö sai mitä ansaitsi, kun ei ymmärtänyt pelätä maahanmuuttajaa. Riippumatta kuka paljastui tekijäksi, nuoren rikoksen uhriksi joutuneen tytön leimaaminen tyhmäksi blondiksi tai vastaavaa, on julmaa. Kaikki eivät osaa nykyisen nettiaikakauden oloissa hillitä mitä näppäimistöllään kirjoittelevat.

MV-lehti on nykyisin MV-media ja sitä pyörittää joku toinen päätoimittaja. Sivustolla on edelleen lukijoita, mutta jotain on kai otettu opiksi. Kirjoittelussa pääkärkenä lienee edelleen maahanmuttokriittisyys.

Jos siis kaikki arkistot ovat auki, niin niitä voi hyödyntää skandaalihakuiset kirjoittelijat. Ennen julkaisukynnys oli korkea. Nyt jonnekin ulkomaille rekistöröitynyt julkaisu voi kirjoitella mitä lystää, eikä sitä saada vaiennettua.

<p>MV-lehden ympärille on kasvanut ns. uuden median ihmisiä, jotka selkeästi haluavat ratsastaa kohuilla. Heidän tiensä Suomessa on MV-lehden kautta leimautumisen vuoksi varmaankin tukossa. Samaan aikaan You Tuben chattiosuudessa on mahdollisuus antaa tippiä tekijöille. Näillä MV-lehden rinnalle kasvaneilla tubettajilla on kertynyt tuhansia seuraajia ja siksi he saavat chattipalvelusta tukijoilta rahaa. Tavallaan voi nähdä, että huomionhakuiset tubettajat ovat tavallaan pakotettuja ponnistelemaan tienatakseen rahaa tubetuksella.

Sensuuria lisätty

Facebook ja You Tube antavat nykyään määräaikaisia banneja liian rajuista jutuista. Tämä on hieman hillinnyt rajuimpia purkauksia.

Kymmenen viisitoista vuotta sitten halvat ilmaislehdet maksoivat jollekin onnettomuuspaikalle eksyneelle siitä, että tämä lähetti kuvan. Palkkio saattoi olla 50 euroa tai 20 euroa ja joskus pelkkä elokuvalippu tuli palkkiona. Tämä oli halvempaa kuin lähetellä omia toimittajia paikalle.

Näillä You Tube- kanavien tekijöillä – joita on siis kasvanut mm. MV-lehden liepeille – on kenties omissa ajatuksissa se, että he ovat uuden aikakauden toimittajia ja kameramiehiä, jotka kuvaavat reaaliajassa sellaisia asioita, joista ei kuvanauhaa tulisi uutislähetyksiin.

Tämä on saanut perinteisiä tiedotusvälineitä ohjaavan Julkisen sanan neuvoston reagoimaan. He antavat omiin sääntöihinsä sitoutuneille medioille oman merkkinsä käyttöön. Ilmeistä on se että tällä halutaan erotella epäluotettavat mediat ulkopuolelle. Tavallisille kansalaisille, joilla riittää tirkistelyhalua tällä tuskin on suurta vaikutusta. Jos joku kuvaa suorana lähetyksenä mielenosoitusta tai vastaavaa, sitä on vaikea leimata valemediaksi, vaikka se olisi kuinka epämääräisten tekijöiden kuvaamaa materiaalia. Kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa.

Kyse osalle näiden tubettajien seuraajille kyse on jonkinlaisesta Big Brother ohjelman seuraamisesta. Reality showta amatööripohjalta. Osa antaa tippiä osin vitsinä, jotta homma jatkuu ja etevimmät tubettajat voivat maksella vihapuheesta saamiaan sakkoja tai kiljunkeittomenojaan.