Joskus asiat historiasta jäävät rivien väliin. Saattaa olla, että kymmenien vuosien päästä Suomen EU:hun liittymistä tutkiva historiantutkija julistaa löytäneensä ”ne” todeliset syyt Suomen kansan halulle liittyä Euroopan Unioniin. Vastaus loistaa tutkijalle niin kirkkaana, että hän julistaa kaiken aikaisemman tulkinnan olevan väärää.

Suomessa käytiin keskustelua liittymisestä Euroopan Unioniin vuosina 1993-1994. Keskustelussa teemoina oli mahdollisuudet päästä Eurooppaan opiskelemaan, halvemmat hinnat ja erityisesti halvempi viinan hinta. Suunnilleen sama vodkan hintaan liittyvä teema oli samoihin aikoihin Venäjälläkin Jeltsinin kaudella esillä aina ennen vaaleja.

Rivien välin totuus viiden vuoden päästä

Eräs Suomen historian professori kysyi vuonna 1999 oppilailta, että tietävätkö nämä mikä oli se tärkein syy Suomen liittymiselle EU:n jäseneksi. Oppilaat pitivät kysymystä helppona. He vastasivat kuin yhdestä suusta. EU antoi turvaa Venäjää vastaan. Professori sanoi, ettei koko asiaa – Venäjän pelko – käsitelty missään julkisuudessa. Puhuttiin tosiaankin vain halvoista hinnoista ja erityisesti koskenkorvan hinnan alentumisesta. Siitä huolimatta oppilaat kokivat vain viisi vuotta tapahtuneen jälkeen, että kyse oli Venäjän uhkaa pakoon pääsemisestä.

Nyt kun joku tutkija, joka ei kenties tunne aikakauden ihmisten ajattelua, perehtyy lehdistökeskusteluun siltä ajalta. Hän havaitsee, että EU ja sieltä saatava tuki markkinoiden vapautumiselle ja kilpailulle saa kansalle halvempia hintoja. Tällainen tutkija saattaa arkistolöydöstensä pohjalta sitten julistaa, ettei maassa mitään Venäjän uhkaa pidetty merkittävänä.

Julkisessa keskustelussa on kuitenkin seurattu alkoholin hinnan kehitystä ja suhteutettu sitä EU maihin koko ajan. On huudeltu eurooppalaisten juomatapojen perään.

Tämä aihe on eräs hyvin havainnollistava sen sen suhteen, että kaikkea ei lausuta ääneen. Joskus puhutaan jonkun teeman kautta, mutta tarkoitetaan laajemmin. Näin historioitsija ei arkistoista pysty aina löytämään oikeita painotuksia. On luettava aikalaiskirjallisuutta ja ajan ihmisten muistelmia, että pääsee käsiksi tutkittavan ajan ilmapiiriin. Vasta sitten voi hyödyntää arkistoista löytyvää materiaalia.