Juuri kun maailman mahtimiehet ja superrikkaat olivat selviämässä järkytyksestä, jonka wikileaks vuodot aiheuttivat, tuli uusi ikävä paljastus. Panamassa veroja kiertäneet ihmiset saivat kauhukseen lukea omien nimiensä löytymisestä kyseiseltä listalta.

Veroparatiisien luotettavauus perustuu siihen, että ihminen voi olla vakuuttunut, että pankkisalaisuus säilyy. Suomen osalta järkytyksenä voinee pitää sitä, että maamme pankit olivat auliisti olleet mukana välittämässä veronkiertoa omille asiakkailleen.

Sveitsissä on pankkitilejä merkitty pelkkien numeroiden perusteella. Tämä on taannut sen, ettei maailman korruptoituneet johtajat, jotka siirtelivät varojaan – tai valtionsa varoja – tileileen siltä varalta, että heidät joku päivä syrjäytetään. He ovat luonnolisesti erittäin tarkkoja siitä, etei heidän tilinsä paljastu. Sveitsin pankkien taloudenpidon kannalta on varmaankin hyvä, että osa asiakkaista kuolee, eikä heidän varoistaan olla tietoisia. Niitä ei myöskään vaatimuksista huolimatta voida palauttaa kotimaahan, vaikka kyseinen henkilö olisi varastanut rahat maansa valtion kassasta.

Tämä Panaman paperien nimellä tunnettu tietovuoto muistuttaa jälleen kerran siitä, että elektroninen arkistoiminen sisältää valtaisia riskejä. Asianajotoimist, joka joutui tuon kyseisen tietovuodon kohteeksi joutui lopettamaan toimintansa.

Toisaalta tämä kohu sai aikaan myös keskustelua siihen suuntaan, että pitäisikö eri maiden laittaa kuriin tällainen veronkierto. Listoilla näyttäisi olevan sen verran korkean tason ihmisiä, että kaikki maat eivät varmaankaan tule sellaista hyväksymään.