Suomessa on pitkään kohistu Tiitisen listasta. Kyse on vanhan DDR:n arkistoista löytyneestä listasta, joka toimitettiin Suomen suojelupoliisille jo vuonna 1990. Tämä tapahtui Seppo Tiitisen ollessa suojelupoliisin johtajana. Mauno Koivisto ja Tiitinen laittoivat listan kassakaappiin. Perusteena oli, ettei kannattanut kaivaa vanhoja asioita.

Tämä päätös on monella tavalla ongelmallinen. On ymmärrettävää, että haluttiin suojella sellaisia joiden arvellaan päätyneen kyseiselle listalle kenties ilman omaa syytään. Kyseiset henkilöt ovat voineet jopa olla koko ajan yhteydessä Supoon ja raportoineet omista yhteyksistään. Heidät on voitu laittaa listalle myös osittain DDR:n edustajien toimesta. Joku Stasin agentti on voinut haluta esittää, että hän on hankkinut korkean tason vaikuttajia tietolähteiksi tai jopa agenteiksi. Kyse on voinut olla tahallisesta liioittelusta. Tässä tapauksessa olisi kohtuutonta, että pahaa aavistamaton suomalaisvaikuttaja kärytettäisiin jonain DDR:n agenttina.

Alpo Rusin tapaus

Asia olisi sinänsä perusteltavissa ja Koiviston ja Tiitisen päätöksen takana voisi helposti seistä. Tässä on kuitenkin eräs ongelmallinen tapaus. Vuoden 2003 eduskuntavaaalien yhteydessä suojelupoliisista tehtiin Alpo Rusista jonkinlaista DDR:n kätyriä, joka piti maan edun nimissä käryttää. Rusi kutsuttiin Supoon kuulusteluihin.

Alpo Rusi oli toiminut Martti Ahtisaaren kaudella preidentin lähipiirissä. Miten ihmeessä häntä ei silloin oltu blokattu pois? Olisiko taustalla se, että Rusin kautta haluttiin vaikuttaa Keskustan kuvaan ennen vuoden 2003 vaaleja ja ratkaista sitä kautta vaalit ja Lipposelle jatkokausi kokoomuksen kanssa? Toisaalta Rusin veli, joka oli selkeämmin listalla oli demari. Oliko Rusin lähtö Keskustan listalle laukaiseva syy siinä ohessa. Demarit on tyypillisesti kostanut kaikille omasta puolueesta loikanneille.

Alpo Rusi sai jonkinlaisen synninpäästön ja hänelle on jopa hyvitetty tuosta epäilystä koituneita harmeja. Kansan silmissä hänet mielletään kuitenkin jollain tavalla ryvettyneeksi. Ei auta vaikka hän kuinka kannattaa Natoa tänä päivänä.

On sanottu, että eräs mahdolinen syy Tiitisen listan salaamiselle piilisi siinä, että sieltä voisi löytyä jopa presidentin kansliapäällikkö Jaakko Kalela. Ilmeistä on, että listalla oli demarien nimekkäimpiä edustajia liiaksi.

Kiristämisen mahdollisuus

Tällaisella listalla on kuitenkin eräs epämiellyttävä piirre. Mikäli listalla olevat toimivat ovat olleet aktiivisia pitkään listan saapumisen jälkeen 1990. Tulee mieleen, että onko heitä voitu jopa kiristää listan avulla.

Esimerkiksi YK:n pääsihteerinä toimineen itävaltalaisen Kurt Waldheimin tiedettiin palvelleen natsihalintoa. Tämä tuli ilmi vasta hänen YK-uransa jälkeen. Oliko siinä aihe, jolla häntä saatettiin puristaa toimimaan asiasta tietävien tahdon mukaisesti. Tämä kiristyksen mahdollisuus on aina läsnä, kun jollain on arkistosta löydettävää salaista tietoa. Joku taas voi toisaalta saada viran kun hänet tiedetään korruptoituneeksi. Joku moraalisesti puhdasta esittävä puolestaan joutuu pulaan ensimmäisestäkin rikkeestä.