Kehitys kulkee siihen suuntaan, että kaikenlaista materiaalia rekistöröityy ihmisten toiminnan siirtyessä sähköiseen verkkoon. Tuloksena muodostuu erilaisia tietokantoja, joilla saadaa tietoa ihmisten käyttäytymisestä.

Osa ihmisistä haluaakin, että heille tarjotaan heitä kiinnostavia tuotteita, vaikka käyttäen henkilökohtaisia tietoja, joita on tarttunut markkinamiesten haaviin. Tässä on kuitenkin hyvänä pelisääntönä, että ihminen itse hyväksyy sen, että hänestä kertättyjä tietoja saa käyttää markkinonnissa.

Yksityisyydensuojan kanssa on ollut kädenvääntöä tässäkin asiassa. Eräs nerokas nuorukainen Yhdysvalloissa osasi tarkastella ihmisten ostoskäyttäytymistä ja vetää siitä johtopäätöksiä. Hän oivalsi, että hieman sen jälkeen kun naiset havaitsivat olevansa raskaana, he ostivat tietynlaisia tuotteita. Tämä tiedon älykäs lajittelu tarjosi kaupalle mahdollisuuden alkaa markkinoida kyseiselle naiselle vauvoihin liittyviä tuotteita hyvissä ajoin. Tämänlainen toiminta kuitenkin luokiteltiin epäeettiseksi ja kiellettiin.

Ihmiset antavat koko ajan tietoja itsestään ja ostoskäyttäytymisestä. Koko ajan enemmän ja enemmän ostoksista tehdään netissä. Siitä jää luonnollisesti merkinnät. Samalla tavalla kaupankassalla annetaan tietoja itsestä sillä, että bonusten toivossa käytetään eri kauppaketjujen bonuskortteja.

Osa ihmisistä on toisaalta muuttunut vainoharhaisiksi tämän asian vuoksi. Käteistä käytetään juuri sen takia, ettei ostokäyttäytymisestä jää tietoja. Tässä suhteessa kaikenlaiset kaavailut käteisen rahan poistamisesta muodostavat ongelman. Ihminen olisi maksamalla korteilla koko ajan täydellisessä tarkkailussa. Siirtyisikö osa ihmisistä käyttämään vanhan ajan vaihtokauppaa, mikäli rahat poistettaisiin?